perjantai 30. toukokuuta 2014

Matto ja peili




Virkkasin 9 luokan lopputyöksi maton trikookuteesta. Maton nimi on Asteri- matto ja löysin sen ohjeen netistä. Matosta piti tulla aluksi yksivärinen. Lanka kuitenkin loppui kesken ja päädyin jatkamaan sitä raidallisena. Työn lopussa virkkaaminen oli hieman hankalaa, sillä matto painoi aika paljon. Hankaluuksista huolimatta matto pysyi tasaisena, eikä lähtenyt aaltoilemaan. Matosta tuli juuri sopivan kokoinen meidän parvekkeellemme, mistä se saa hyvän paikan

-Mimosa





Minun päättötyöni oli vanha piianpeili. Käsittelin kuluneen puupinnan käsittelylakalla. Piianpeilin kolmen laatikon sisälle suunnittelin koneparsintakuviot, jotka parsin mustalle samettikankaalle kullan värisellä metallilangalla. Kuvioihin sain idean peilin muodosta. Viimeistelin kankaat helmikirjonnalla sekä mustilla pitsinauhoilla. Pehmusteeksi kankaiden alle ompelin vanua erilaisin pistoin. Tuunasin vanhan nahkaisen pikkulaukun poistamalla siitä sen kuluneen hihnan. Ompelin laukkuun muutaman koristeen. Tein myös koruja erilaisista helmistä, joita löysin kotoani. Suosin kierrätystä työssäni, sillä melkein kaikki työni materiaalit ovat kierrätettyjä. Ekologisuus on maailmassa välttämätöntä. Kannattaa hyödyntää ja kunnostaa tavaroita mieluummin, kuin hankkia aina uutta. Työni sisältää paljon muistoja ja kestää varmasti pitkään. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

T. Julianna L

Vaatteet

Ysiluokan lopputyökseni päätin tehdä ulkotakin, koska mielestäni siinä oli sopivasti haastetta. Aloitin työni tekemällä ja leikkaamalla kaavat. Sen jälkeen aloitettiin ompeleminen. Ensin ompelin laskokset ja sivusaumat. Sitten ompelin hupun alkuun ja jatkoin hihoihin. Ongelmakseni tuli hihojen ompelu, koska ne eivät olleet samankokoiset. Kuitenkin siitäkin päästiin yli Sen jälkeen piti ommella käden ja helman suut. Lopuksi tehtiin napinlävet ja takki olikin viimeistelyä varten valmis. Mielestäni takki onnistui todella hyvin ja pidän siitä erityisesti mallin takia, koska se muistuttaa Pikku Myyn takkia. Mutta oppisin paljon uuttakin, esim. sen miten huppu ommellaan.

Petra 9G


9.luokan päättötyönä tein mekon. Mekon ompelemisen aikana opin ompelemaan piilovetoketjun, muotokaitaleen ja poimuttamaan helman. Vaikka kankaani olikin hieman hankalasti työstettävää, niin onnistuin välttämään suuremmat näkyvät virheet enkä joutunut työtäni kertaakaan ratkomaan. Olen oikein tyytyväinen työhöni. Mekosta tuli kaunis ja pääse varmasti runsaaseen käyttöön. Iida

En oikein ikinä ole tehnyt mekkoa, vain tunikan, joten halusin kokeilla. Mielessä oli valkoinen pitsimekko jossa olisi alla satiinia ja päällä pitsiä ja 3/4 hihat. Aloin metsästämään kaavaa ja löysin moda lehdestä sopivan. Sitten alkoi kaavojen piirto ja kankaiden leikkuu. Aloitimme ompelemalla yläosien pitsin satiinin päälle ja ompelimme olkasaumat. Poimutin helman yläosaan sopivaksi ja mekkoon tehtiin piilovetoketju. Pitsi meni herkästi rikki joten kauheasti purkamiseen ei ollut varaa. Lopuksi ompelin sivusaumat ja saumuroin vain helman alaosan. Mekosta tuli juuri sellainen kuin kuvittelinkin joten olen tyytyväinen, kuitenkin ensimmäinen tekemäni mekko!

Milla


Valitsin shortsien teon koska olin sitä ideoinut jo alusta asti. Värin valinta ei ollut vaikeaa koska olin ajatellut jo aikaisemmin mustan kankaan ostoa koska se sopii kaikenlaisten muitten värien kanssa. Olen tähän työhön hyvin tyytyväinen koska siitä tuli juuri sellainen kuin itse halusinkin, voin kerrankin käyttää jotain itse tekemääni vaatetta julkisesti. Milla 9F

Lopputyökseni halusin valita jonkun vaatteen, joka liittyy Kosovoon ja Albaniian joten päätin tehdä haalarit. Etupuolella olisi Albanian lipu ja takapuolella olisi Kosovon lippu. Mittojen oton, kaavojen jäljentämisen, vetoketjun oston ja kankaitten leikkamisen jälkeen päästiin kiiruisesti töihin. Kankaiden leikkuussa, niiden sommittelussa ja ompelemisessa meni aika kauan ja lopussa tuli vähän kiirus. Haalareita oli tosi kiva tehdä ja sopivien kaavojen löytäminen oli helppoa.Tykkään haalareista vaikka niihin tuli muutoksia, lyhyempi vetoketju eikä hupparia. Olen tyytyväinen lopputulokseen, koska mielestäni siitä tuli lopussa juuri sellainen kuin itse halusinkin. En olisi myöskään halunnut muuttaa työssä mitään.

torstai 29. toukokuuta 2014

Tekstiilitauluja

Tein päättötyöksi taulun, johon yhdistin eri tekniikoita. Taulun jokainen osa kuvastaa jotakin minulle tärkeää henkilöä ja teksti LIFE kertoo mielestäni kaiken oleellisen. Kankaaseen halusin kuviota, joten värjäsin sen kylmävärjäyksellä. Tekstin tein mustasta keinonahasta, jonka ompelin kiinni vihreällä langalla, jotta teksti sopii muuhun työhön. Virkatut kuviot näyttivät kivoilta, muistuttivat tärkeistä henkilöistä ja olivat haastavia, joten ne saivat arvoisensa paikan taulussa. Sydämet olivat monen kompromissin aikaansaannos. Niistä oli hyvin vaikeaa saada samanlaisia ja miellyttävän näköisiä. Enkelin tein nypläämällä ja sen kanssa tuli ongelmia, kun langat katkesivat ja sovelsin ohjetta mieluisaksi. Pöllön tein ompelemalla ja liimaharsoa apuna käyttäen ja sainkin siitä hauskan näköisen. Kuvat jokkiksesta painoin kankaalle ja ompelin ne vastatusten. Kaksi kulmaa koristelin helmillä ja toisiin kahteen tein lenkit, jotta saan kuvat kiinni teggy-karvalla päällystetyillä napeilla ja kuva on mahdollista kääntää eri kuvaksi. Kuvien yhteen ompelun jälkeen pussia käännettäessä unohdin, etteivät kuvat saa taittua ja toinen kuvista repesi joistakin kohdista. Korjasin kohdat kuitenkin askartelulakalla ja olen nyt tyytyväinen.

Kaiken kaikkiaan olen työhön erittäin tyytyväinen ja se toi haasteita työtä tehdessä. Työn lempikohtani ovat kuvat jokkiksesta, koska kuvien painaminen oli minulle uusi asia. Elina



Päätin tehdä ysiluokan lopputyönä taulun. Työn teko alkoi suunnittelulla. Pohdin paljon erilaisia vaihtoehtoja. Suunnittelun jälkeen aloin valitsemaan kankaita ja materiaaleja joita halusin työssäni käyttää. Halusin tehdä työstäni mökille sopivan joten valitsin materiaalit sen mukaan. Työstä tuli mielestäni hyvä ja sen tekeminen oli kivaa, kun käytin siinä erilaisia tekniikoita.

Katariina 9c

Taulujen tekeminen aloitettiin finnfoamin ja pohjakankaiden leikkaamisesta. Sen jälkeen maalasin tai oikeastaan roiskin hopeaa maalia kankaille. Perhoset virkkasin netistä löytämäni ohjeen mukaan. Kun sain perhoset valmiiksi, kiinnitin helmiä kankaisiin ja tein muutamia etupistoja kahteen kulmaan per taulu. Viimeiseksi kiinnitin perhoset kankaisiin ja kankaat finnfoamiin. Jonna

Tein lopputyökseni taulun. Taulun sisäosaan tuli finnfoam levy, jonka päällystin itse värjätyllä kankaalla. Tauluun tuli kiinni kristalli sydän, joka riippuu ketjusta. Lisäksi tauluun tuli itse virkattuja tilkkuja, kuva ja tekstiä. Kankaan värjäsin itse penselillä (vaaleanharmaaksi).

Idean työhöni sain katselemalla viime- ja edellisvuoden ysien töitä. Päätin tehdä taulun johon liitän äitini kuvan ja jonka voin myöhemmin hänelle antaa. Valitsin tauluni aiheeksi äidin, koska hän on tukenut minua kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ja jaksanut aina kannustaa eteenpäin. Sini


Tein 9. luokan lopputyönä sisustustaulun. Valitsin työn, koska halusin tehdä jotain kivaa ja tarpeellista, joten päädyin tekemään taulun äitini muistoksi. Työ on melko yksinkertainen lopputyöksi, mutta aihe oli tärkeä minulle niin yksinkertaisuus ei haittaa.

Työ aloitettii suunnittelemalla taulu. Sen jälkeen leikkasin finnfoamista sopivan palan, jonka jälkeen leikkasin kankaan sopivaksi finnfoam pohjan mukaan. Kangas värjätttiin harmaaksi, jonka jälkeen virkkasin työn tilkut. Sitten tein koneparsinalla vuosiluvut kankaaseen jonka jälkeen kuva tulostettiin kuvansiirto paperilla ja sitten kiinnitettiin kankaaseen. Lopuksi kiinnitin tilkut kankaaseen ja kankaan finnfoamiin.Työ muuttui matkalla paljon ja uusia ideoita syntyi ja alkuperäisiä lähti, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Albus ja asu : )



Tein koiralleni Albukselle feece-hupparin. Löysin isoille koirille huppari-kaavan Suurikäsityö-lehdestä

ja aloin muokkaamaan sitä pienemmäksi. Kaavoja soviteltiin Albukselle vielä oikeamman kokoiseksi.

Sitten leikkasin harmaasta fleece-kankaasta kaavan mukaan hupparin palaset.

Kaava oli yksinkertainen ja siksi hupparin ompelu ei ollut hankalaa.

Anu näytti yhdella tekstiilitunnilla netistä sivun Pinterest jossa näin kuvan lapsen löhikäärme-puvusta.

Siitä sain idean tehdä huppariin lohikäärmeen harjan huppuosaan.

Leikkasin pieniä neliöitä fleece-kankaasta ja ompelin ne kiinni huppuun kolmioiksi taittettuina.

Löysin kotoani sopivaa resorikangasta, ja ompelin resorit kiinni lahkeisiin ja huppuun.

Rinta osaan ompelin tarrat kiinni jotta huppari pysyisi Albuksen päällä.

Albuksella ei ole häntää joten ajattelin että ehkä se olisi hänelle kiva kokemus saada se.

Tein napin läven fleece-kankaasta tehtyyn häntään ja kiinnitin napin huppariin kiinni.

Sitten työni olikin valmis. Olen tyytyväinen työhön, mutta en olisi sitä yksin pystynyt tekemään.

Anusta oli suuri apu hupparin toteutuksessa.

Emmi Nuutinen

Tyynyt ja tilkut

Päättötyönä tyyny ystävälle

Tiesin alusta alkaen, että tahdon päättötyökseni tehdä tyynyn, en vain tiennyt minkälaisen. Aloin neuloa tyynyn toista puolta vinolla joustinneuleella, ja suunnittelin tyynyn toista puolta sillä aikaa. Päätin tehdä toisen puolen itse värjätystä kankaasta, ja värjäyskin onnistui vasta toisella kerralla. Taktiikka oli minulle aivan uusi, enkä tiennyt millainen lopputulos olisi. Kasteltu kangas rypytettiin astiaan johon ruiskuteltii erilaisia värejä. Kankaaseen liitin vielä lapsuuskuvan ja nykyhetken kuvan minusta ja parhaasta kaveristani, olin päättänyt tyynyn olevan lahja hänelle. Halusin tyynystä vielä isomman kuin neulepalanen oli, joten tein sille jatkot kankaasta, ja neuleen kiinnitin kankaaseen, kun ompelin sen kiinni erivärisillä ja -kokoisilla napeilla. Osan napeista päällystin itse värjäämästäni kankaasta. Koko nappi-idea syntyi opettajan vinkistä, mutta lopputulos olikin aivan mahtava. Kaiken kaikkiaan työ oli minulle henkilökihtaisesti onnistunein ja mieluisin, sillä kun ei käytetty mitään tiettyjä kaavoja ja sai suunnitella myös vähän itsekin, tuli työstä omannäiköinen ja ainutlaatuinen!


Kun alussa alettiin suunnittelemaan mitä ukin tekee lopputyökseen niin mulla löi pää tyhjää. Aloin miettiä ja tiesin heti, että kuvia työhön ainakin haluan. Sitten keksin, että teen peiton. Värjäsin kankaan sinisen eri sävyillä ja lilalla ja siitä tuli kiva. Aloitin työn suunnitelemalla ja leikkaamalla kankaan palan. Värjäsin kankaan ja aloin tekemään koneparsintaa. Sen jälkeen etsin kivoja kuvia työhön ja tulostin ne ja lisäsin kankaalle. Sitten yhdistin kankaat ja pehmusteen ja lopputuloksena oli söpö peitto. Mielestäni työtä oli jossain kohdin vaikea tehdä ja joissain kohdin helppo, mutta olen tyytyväinen. Emma








Ysiluokan käsityön päättötyöksi tein tilkkupeiton. Idea siitä, että haluan tehdä tilkkupeiton syntyi melko nopeasti. Etsin eri tilkkutyökirjoista sopivaa mallia ja päädyin korinpohjamalliin. Värit otin huoneeni värityksestä ja sen perusteella valitsin kankaat. Kaitaleiden leikkaaminen ja niiden ompeleminen veivät eniten aikaa ja pari virhettäkin sattui matkan aikana. Ohjetta hieman muuttamalla niistä kumminkin selvisin. Kun peiton etupuoli oli ommeltu valmiiksi, ommeltiin vanu sekä takakappale kiinni työhön. Olen todella tyytyväinen työhöni ja opin paljon uutta sitä tehdessä!

Elina 9G


Aloitin tilkkupalojen kaavojen piirtämisestä ja leikkaamisesta. Tein kaavojen mukaiset kangaspalat ja silitin ne kiinni kaksipuolisselle liimavanulle. Leikkasin sopivan kokoisen pohjakankaan ja menin sen saumurilla ympäri. Silitin vanun toisen puolen siihen kiinni. Tämän jälkeen mittasin, leikkasin ja ompelin kangas palojen sauma kohtiin koriste nauhat. Sitten taitoin pohjakankaasta 6cm reunat ja harsin ne kiinni. Viimeiseksi ompelin koneella reunat kiinni työhön. Krista

Laukkuja

Aluksi etsin ideoita Ravelry:stä ja löysin sieltä sattumalta ohjeen jossa käytettiin konttineulosta. Ihastuin konttineuloksen ulkonäköön heti ja etsin Punomosta ohjeen siihen. Tekniikka ei vaikuttanut vaikealta joten päätin käyttää sitä työssäni.

Koska oli kyse lopputyöstä, halusin haastaa itseni ja koetella vähän rajoja, mutta samalla tehdä jotain käytännöllistä. Selaillessani ideoiden metsästyksen lomassa "Virkkuri" kirjaa näin siinä ohjeen ihanasta virkatusta laukusta ja päätin sitten että haluan tehdä laukun.

Ensin opettelin neulomaan konttineulosta ja kun osasin sen mielestäni tarpeeksi hyvin aloin neuloa laukun sivukappaleita. Saatuani sivukappaleet valmiiksi neuloin vielä pohjakappaleen tavallisella sileällä neuloksella. Sitten yhdistin sivukappaleet pohjastaan pohjakappaleeseen.

Opettaja ehdotti että värjäisin vuorikankaan itse. Värjäsin pellavakankaaseen rypytystekniikalla mustia ja vaalean liiloja kuvioita. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen, leikkasin vuorikappaleet päälikappaleiden mukaan ja ompelin ne yhteen. Kiinnitin myös vuoriin vetoketjun.

Tein sangat keinonahasta. Leikkasin keinonahasta suikaleita ja ompelin ne putkiloiksi. Silitin putkiloita varovasti hieman litteämmiksi ja ompelin niihin koristetikkaukset. Vaihe oli vaikea koska tikkauslanka ja keinonahka ovat molemmat paksuja ja kone ei meinannut pystyä niihin. Kovan harjoittelun ja työn jälkeen sain kuitenkin aikaan hyvän näköiset tikkaukset. Kantokahvoihin laitoin sisälle toista kangasta niin että niistä tuli miellyttävämmän tuntuiset.

Kiinnitin sangat pohjakankaan avulla neuleeseen. Sitten ompelin sivut yhteen ja kiinnitin vuoren. Viimeistelin työni vielä niiteillä.

Olen todella tyytyväinen työhöni koska siitä tuli parempi ja tyylikkäämpi kuin odotin.

Aino 9E


Lopputyötä miettiessäni halusin tehdä jonkinlaisen laukun. Koululle oli saapunut juuri uusi Virkkuri kirja. Virkkuri kirjassa oli paljon hyviä ja hienoja töitä, mutta silmiini iski virkattu versio Longchamp laukusta.

Longchamp laukku tehtiin 100% puuvillalangasta, väriksi valitsin mustan. Laukku virkattiin ketjusilmukoista. Laukkuun tuli musta vuori, vetoketju sekä vanhasta vyöstä tehdyt kantohihnat. Tein longchamp laukun kokonaan käsin.

Työn tekeminen sujui koko ajan hyvin. Vaikeinta työssä oli vetoketjun ja vuoren kiinnittäminen. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen


LAUKKU



Alkukeväällä aloimme suunnittelemaan päättötöitämme. Mietin kauan minkä päättötyön tekisin. En ole ikinä ollut hyvä keksimään minkälaisen työn tekisin, vaan olen joutunut pohtimaan pääni puhki.



Monien ideointien jälkeen päädyin tekemään laukun. En pidä koneella ompelemisesta erityisemmin, joten halusin kutoa tai virkata laukun. Laukkua suunnitellessa selasin Google:n kuvahakua ja näin kuvan hieman V-muotoisesta laukusta, jonka mallia aioin itse käyttää. Ulkokuoren päätin kutoa, koska edellisessä työssä käytin hyväkseni paljon virkkaamista. Neulekuvion bongasin Suuri käsityö -lehdestä, kun erääseen shaaliin oli käytetty sik-sak-neuletta.



Aloin kutomaan laukun ulkokuorta Novita:n hanko-nimisestä 50 % kierrätyspuuvillasta. Sivujen kutomisen jälkeen pohdin laukun pohjaa. Vaihtoehtoina oli kudottu, virkattu tai kangaspohja, tai neuleen kärkien yhdistäminen, jolloin laukun pohjasta olisi tullut pyöreä. Päädyin kuitenkin lopulta virkkaamaan pohjaksi neljä ympyrää. Kiinnitin sivut puuvillalangalla ja pohjan ympyrät virkkaamalla ne kiinni sivujen alareunaan.



Seuraavaassa vuorossa oli vuori. Se oli tehtävä suojaamaan laukkua sisältä. Halusin värjätä kangasta muoviastiaan rypyttämällä, koska siitä tuki ihana kuvio. Värjäysväreinä käytin violettia ja mustaa. Leikkasin kankaasta sopivat palat vuoreen, ja kiinnitin vetoketjun kankaisiin. Ompelin vuoren pussiksi, jonka jälkeen vain kiinnittäisin vuoren vetoketjusta laukun ulkokuoreen. Sankojen suunnittelu oli vaikeaa. Vaihtoehtoja oli monia, kuten puiset sangat, kankaasta tehdyt sangat ja pudossangat. Lopulta kuitenkin päätin valmistaa sangat itse tekemällä hanko-langasta paksuja nyörejä, jotka letitin. Jotta sangat eivät joustaisi, ompelin puuvillalangalla letit kunnolla kiinni.



Viimeisenä työvaiheena oli kasata laukku kasaan. Sain kaveriltani pienen vaneripalasen, jonka kiinnitin laukun pohjaan kiinni antamaan muotoa ja vahvuutta. Ompelin vuoren kiinni ulkokuoreen vetoketjusta. Vetoketjun ja ulkokuoren väliin kiinnitin sangat. Siistin vetoketjun päät ja viimeiseksi tein laukun sisään vielä taskun samasta neuleesta kuin ulkokuori on tehty. Taskusta tuli mielestäni kiva piristys laukun sisään. Pidän tekemästäni laukusta oikein paljon.



Laura 9B

tiistai 20. toukokuuta 2014

Rasiat ja kirjat





Yhdeksännen luokan päättötyöksi tein karkkirasian.

Aluksi kovetin kirjan sivut laimennetulla puuliimalla, jonka jälkeen kaiversin mattoveitsellä kirjaan aukon. Kannen päätin krakleerata. Ensin maalasin koko kirjan valkoisella, jonka jälkeen levitin krakleerauslakkaa sen päälle. Kun lakka oli kuivunut, maalasin vielä päälimmäisen kerroksen pinkillä. Lisäksi tein kolme ristipistoperhosta, jotka liimasin karkkirasian pohjaan.

Kannen koristelin helmillä ja sen sisäosaan liimasin peilin.

Mielestäni työ onnistui hyvin ja siitä tuli juuri sellainen kuin olin alun perin suunnitellutkin.

Sanna 9D



Tein 9. luokan päättötyönä korurasian. Ideani korurasiasta lähti siitä että, olin jo syksyllä tehnyt tilkkupeiton ja kasilla neulonut ja tehnyt vaatteen, joten halusin tehdä jotain erilaista, mitä en ollut vielä kokeillut. Katsoimme edellisvuosien päättötöitä ja moni muukin oli tehnyt korurasioita ja ne näyttivät tosi kivoilta. Kirjan tuunaus korurasiaksi oli myös tosi kiva idea. Ensimmäisenä kirjan sivut piti kovettaa liimalla ja sitten alkoi lokeroiden kaivertaminen. Tässä tuli ranteet tosi kipeiksi, sillä mattoveitsen terää piti painaa lujaa. Kaivertaminen oli myös inhottavan hidasta. Sitten maalasin kirjan kannet valkoisella ja sisäosan punaisella. Tässä tais mennä eniten aikaa, sillä kannet piti maalata useaan kertaan, jotta peittävyys olisi sopiva. Maalin kuivuessa huovutin kukan ja leikkasin valkoisen päällyskankaan. Sitten alkoi koristelu. Kiinnitin kukan ja ompelin helmillä tekstin "Jewerly" päällyskankaaseen. Leikkasin pitsin ja ompelin siihen paljetteja, sekä ompelin pitsin kankaaseen. Sitten liimasin päällyskankaan kirjaan. Liimasin vielä peilin sisäkanteen ja lokero-osan takakanteen. Sitten työn piti vielä antaa kuivua. Korurasiasta tuli tosi kiva ja siihen mahtuu sopivasti kaikki koruni.

Sonja




Alkuperäinen suunnitelma on muuttunut pariinkin otteeseen tekovaiheissa, mutta se ei varsinaisesti tai juuri ollenkaan ole ollut ongelma. Suunnitelmien, sekä mielipiteiden vaihtuminen kuuluu elämään ja se on joskus koettava kantapään kautta. Suunnittelu taisi olla itse asiassa työn vaikein osa. Koska alkujaan sivuja piti tulla enemmän, mutta aivan viimeisillä kerroilla päätin, ettei viimeistä sivua tulekaan -, näin sain enemmän omaa silmääni miellyttävän teoksen, littanan ja tärkeimmistä asioista kertovan, muistojen kirjan.

Suunnittelun jälkeinen elämä oli sitä sun tätä, varsinaisestihan tässä se varsinainen paniikki iski. Ehtiikö työ valmiiksi ajoissa? Ja kyllä, kyllähän se ehti.

Työvaiheita oli sinänsä paljon, vaikka työ itsessään olikin yksinkertainen. Työssä on kuitenkin elementtejä, jotka toistuvat lähes joka sivulla, esimerkkinä nyt vaikka kirjonta, jolla tein kaikki mahdolliset tekstit, mitkä eivät vaatineet kovinkaan pientä pläräystä. Tokihan muutama poikkeuskin löytyi tässäkin hommassa, mutta pääasiassa se meni näin. Tai näin ainakin yritin tehdä.

Olen itse kuitenkin tyytyväinen työhön, varsinkin, kun sain itse toteuttaa itselleni syväluotausta, kerratessani taas vaihteeksi, mitkä asiat ovat mieluisia ja mitkä taas eivät. Se on hankalaa, se tuli todetuksi, mutta mahdollista, vaikka aikaväli olisikin suuri. On tietenkin asioita, joihin olisin voinut keskittyä ehkä aavistuksen verran paremmin, mutta sille ei voi enää mitään; asiat liittyivät lähinnä kirjontaan sekä sen.. No, osassa kohtaa ehkä hutilointiin. Lisäksi haluaisin mennä menneisyyteen ja kieltää itseäni käyttämästä ”Partio” – sivulla käyttämääni keltaista liitua, joka jäikin siihen, vaikka oletin toisin.. Jälkeenpäin ajatellen, se oikeastaan sopii siihen, mutta tavallaan salaa haluaisin sen kuitenkin pois. Emilia





perjantai 16. toukokuuta 2014

Muotia Moisiosta 2014

Tässä kuvia lukuvuoden aikana valmistuneista vaatteista. Valinnaiskursseilla opettelemme mittojen oton, kaavakoon valinnan, kaavan jäljentämisen kaavalehtien kaava-arkeilta ja käymme kangaskaupassa ostamassa tarvittavan kankaan. Työssä käytämme monipuolisesti niin ompelukonetta kuin saumuriakin. Opettelemme myös työohjeen lukemista ja ymmärtämistä sekä tutustumme erikoismateriaaleihin, Oletko kuullut esim. rigeline-nauhasta? Se on oiva apu olkaimettomien juhla-asujen ompelussa. Oppilas saa itse päättää mitä ompelee ja opettaja ohjaa valinnassa siten, että työksi ei valikoituisi liian helppoa tai liian vaikeaa työtä. Nauttikaa kuvista!