tiistai 31. toukokuuta 2011

Kynät järjestykseen kesäloman kunniaksi!


Kuvassa siis stabiloita! Mutta miten stabilot ja tekstiilit liittyvät toisiinsa, onkin sitten jo oma tarinansa. Opettaja selaili vanhoja lehtiä ja mielen syövereihin oli jäänyt idea säilytyspussista, jonka päällä olisi kuva säilytettävästä tuotteesta. Polina halusi ommella vielä kevään viimeiseksi lisätyöksi pussin stabiloille ja opettajan päässä muhinut idea sai käytännön toteutuksen. Seuraavassa siis kuvasarja pussin valmistumisesta.



Ensin  Polinan ottamia kuvia stabiloista erilaisissa asetelmissa.



Kuvat siirrettiin koneelle ja niitä myös käsiteltiin . Ruudullinen paperi tulostimessa on kuvansiirtoarkki. Arkki asetetaan mustesuihkutulostimeen aina ruutupuoli ylöspäin. Kuvansiirtoarkkeja voi hankkia esim. kirjakaupoista.


Kuvat ovat tulostuneet kuvansiirtoarkille.


Kuva silitetään kankaalle. Kuvan täytyy antaa jäähtyä rauhassa silittämisen jälkeen. Liian innokas paperinpoistaja ei siis saa olla tai kuva voi repeytyä.

Ruutupaperi on poistettu jäähtyneen kuvan päältä.


Tässä valmis pussi, joka on ommeltu kankaasta, johon kuvat on siirretty. Ja stabilot ovat tietysti pussin sisällä. Ideaa voi jatkojalostaa vaikka minkälaiseksi aina säilytystarpeen mukaan.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Kankaanpainantaa

Vaateompelun lisäksi 7. luokilla opeteltiin myös kankaanpainantaa.


 




















7. luokan vaateompelu

Yhteisen käsityön vaatteita on nyt valmistunut lisää. Aiheena oli alaosanvaate ja vaihtoehtoina housut tai hame. Oman haasteensa tehtävään toi se, että oppilasryhmissä oli oppilaita, jotka olivat ommelleet aikaisemmin vaatteita ja osa ei ollut tehnyt vaatetta koskaan. Hienosti pärjäsivät kaikki ja valmiita vaatteita näette seuraavissa kuvissa. Vaateompelun lisäksi opeteltiin kankaanpainantaa. Osa oppilaista painoi vaatteeseensa kuvion tai tekstin.












lauantai 28. toukokuuta 2011

Lopputöitä



Tein päättötyönä farkkuliivin, johon käytin mustaa farkkua. En löytänyt suoraa ohjetta sellaisesta liivistä, jonka olisin halunnut. Niinpä jouduin muokkaamaan yhtä kaavaa. Tein etukappaleista enemmän kolmiomaiset ja lyhensin liiviä. Kun olin piirtänyt kaavat, leikkasin kankaasta kappaleet. Farkkuliiviin tuli vuori mustalla kankaalla.  Tein molemmista kankaista 'liivin' ja sitten yhdistin ne, ja näin saatiin vuoritettu farkkuliivi. Liivistä tuli aluksi liian iso, mutta pienennyksen jälkeen se oli sellainen kuin halusin. Taakse laitoin koristeeksi soljen. Työ onnistui hyvin. –Anni



Tein sähkönsinisen topin ja ruskeamustan hameen joiden ohje löytyy Suuresta Käsityölehdestä nimellä Gootipuku. Topissa on kiinnisilitetty tukikangas antamassa tukea, hankalinta oli kauluksen asettelu ja vinonauhan kiinnitys, toppiin olisi ohjeen mukaan tullut vielä pitsikerros ja nauhoja taakse muta ne eivät näyttäneet mielestäni kauhean hyviltä. Hameen kangas on pohjaväriltään musta joka kuultaa oikealtapuolelta ruskean läpi, hameessa on musta vuori ja monta metriä tylliä kohottamassa sitä polvista alaspäin. Vaikeinta oli katsoa mitkä kappaleet tulevat eteen ja mitkä taakse kun ne olivat niin samankaltaisia. Tyllien leikkaaminen oli hankalaa kun ne eivät millään meinanneet menna suoraan. Työn tekeminen oli leppoisaa ja vaivatonta muutamaa ohjeen ymmärtämisongelmaa lukuun ottamatta



Tein päättötyöksi pinkin kesämekon.
Alussa kaavojen leikkuu sujui melko hyvin. Oli jännittävää, kun ei tiennyt varmaksi, riittikö kangas mekkoon ja onneksi se riitti. Kankaiden yhdisteleminen oli melko helppo.

Vaikeuksia tuotti vuorikappaleiden yhdistäminen. Kujien tekemisessä meninkin aivan sekaisin, mutta kun tajusin idean, se sujui hyvin. Ajattelin jo monta kertaa työn aikana ettei siitä tulisi mitään. Lopussa ajattelin selvinneeni, mutta sitten muistinkin jättäneeni hakaneuloja ylimpään kujaan, sillä en ollut kiristänyt mekkoa. Purin sivusauman sisäpuolelta ja selvisin ongelmasta. Aikaa työhön kului paljon mutta olen tyytyväinen lopputulokseen!
Salla
 

TREENILIIVI


Tein tekstiilintyön lopputyönä treeniliiven. Koska minulla ei sellaista ennestään ollut ja treenaan koirieni kanssa TOKO:a (tottelevaisuuskoulutus). Joten iso taskuinen liivi johon mahtuu kaikki herkut sun muut, tulee tarpeeseen.

Suunnittelin liiven ulkoasun itse, mutta käytin sen pohjana suurenkäsityö lehden numerosta 4/2008 löytyvää kääntäliiven kaavaa. Muutin tietysti asioita mieleisekseni: tein erilaiset taskut (taakse iso tasku, eteen kaksi normaalia taskua ja patukkatasku), en laittanut kaulusta, lisäsin vyötärölle kuminauhan, en tehnyt siitä kääntäliiveä, vaan laitoin siihen vuoreksi verkkokangasta. Lisäksi selkäpuolelle tuli koirieni nimet ja rodut, ja eteen oma nimeni. Aion jatkossakin kirjoittaa tulevien koirieni nimet ja rodut selkäpuolelle.

Työni eteni hyvin ohjeen mukaisesti vaikken sitä kovin tarkasti seurannutkaan, sillä tiesin mitä tein. Huomioitavaa liiveä tehdessä on kaksi asiaa :

1. Vyötärölle tulevan kuminauhojen päiden tulee osua samalle kohdalle, mittaa ja varmista asia moneen kertaan (itse mokasin tässä, vaikka tarkastin asian moneen otteeseen. Joten joudun korjaamaan asian jälkikäteen.)

2. Vuorta kiinnittäessä lue tarkasti ohjeet ja noudata sitä, säästyt purkausoperaatiolta (jonka jouduin tekemään). Eli kun käännät liiven ja se näyttää oudolta (ei käsi aukkoja) tiedät että olet tehnyt väärin..

Kumminkin lopputulokseksi tuli käytännöllinen ja toimiva treenausliivi. Sovittaessani sitä koirien nähden, niiden motivaatio nousi huomattavasti ylemmäs ja ne olisivat halunneet kentälle.
Eeva
 


"Halusin tehdä päättötyöksi haastavan juhlamekon, jota käyttäisin

koulun päättäjäisissä. Kävin joululomalla ostamassa kaavat mekkoon,

joten koulun alkaessa pääsin miettimättä tekemään. Ohjeet olivat

kokonaan englanniksi ja suomensin niitä paljolti kotona. Leikkasin

kaavat ja kankaat, jonka jälkeen aloitin monimutkaisen ompelemisen.

Yläosan tekemisessä oli paljon haastetta, sillä siihen tuli rypytyksiä

ja saumat piti kohdistaa tarkasti. Vuorittaminen oli myös tarkkaa ja

siitä opin paljon uutta. Aina kun ompelin vähänkin vinoon, purin

ompeleen, ja ompelin sen uudelleen. Jouduin myös pienentämään yläosan,

sillä siitä tuli ensin liian iso ja halusin mekosta täydellisesti

istuvan. Helmaan tein ihanan pussituksen ja taakse ompelin vetoketjun.

Mekko onnistui mielestäni loistavasti ja tulen käyttämään sitä monissa

juhlissa.

Laura"



 

Tein päättötyöksi pinkinvärisen juhlamekon satiinista.

Alku oli erittäin haastavaa, sillä ohje oli englanninkielinen, enkä oikein ymmärtänyt mitä palasia kuului leikata mistäkin kankaasta ja mitkä tuli ommella yhteen.

Kankaiden leikkaamisen ja kovan pohdiskelun jälkeen työ alkoi sujua. Ensin tehtiin yläosa rypytyksineen, sen jälkeen alaosa ja vuoret. Kankaita yhdisteltiin ja tuotos alkoi muistuttaa erehdyttävästi mekkoa.

Ongelmia tuli jälleen, tällä kertaa vuoren kiinnityksen kanssa. Vuori kiristi ja takasaumaan tuli kupruja. Neljän purkukerran jälkeen ne kuitenkin tasoittuivat…

Helman ompelemisen jälkeen mekko tulikin valmiiksi, vaikka alkuvaiheessa ajattelin, että tämä ei valmistu ikinä. Olen erittäin tyytyväinen työhöni!
Heini

torstai 26. toukokuuta 2011

Lopputöitä





Tein 9lk:n päättötyönä muistojenkirjan omasta koirastani. Ensin piti miettiä mistä aiheesta haluaisi tehdä kirjan. Kun aihe oli valittu, piti alkaa hakea kuvia. Kuvia valitessa täytyi ajatella, mitkä ovat tärkeimpiä ja mitkä haluaa laittaa kirjaan, sillä kaikki kuvat eivät olisi mahtuneet mukaan. Ryhmittelin kuvia vähän sen mukaan mitä tulisi mihinkin sivulle. Tämän jälkeen kuvat tulostettiin erikoispaperille, josta ne painettiin kankaalle. Kun kuvat oli painettu, alkoi otsikoiden teko ja sivujen koristelu. Otsikoita leimasin leimoilla tai kirjoin käsin etupistoilla. Kuvat kehystin ketjupistoilla ja pykäpistoilla. Leimasin myös joihinkin sivuihin erilaisia kuvioita. Kanteen tein koirani syntymäajan ompelukoneella kirjoen. Kun koristelut olivat valmiit, piti sivut ommella. Sivujen sisälle laitettiin pahvin palat, että sivut pysyisivät kasassa. Sen jälkeen saumuroitiin viimeinen reuna sivusta kiinni. Lopuksi valmiit sivut piti kiinnittää yhteen. Yhdistin sivut paksulla valkoisella langalla etupistoin. Mielestäni työstä tuli onnistunut ja olen tyytyväinen valitsemiini kuviin. Kirja on hyvä muisto ja sitä on varmasti kiva katsella vanhempana.







Valitsin 9.luokan päättötyöksi muistojenkirjan, ehkä siksi,

että olin nähnyt edellisen vuoden päättötöitä ja muistojenkirjat

näyttivät hauskoilta. Aloitin aiheen valitsemisella, ja päädyin tekemään

kirjan hoitohevosistani.

Aloitin kirjan tekemisen päättämällä kirjan koon. Halusin kirjasta pienen,

mutta kuitenkin niin suuren, että kaikki haluamani mahtuisi siihen.

Kankaaksi valitsin luonnonvalkoisen, koska siihen saisin kaikilla väreillä

koristeluja.

Suunnittelin, mitä kuvia ja tekstiä halusin laittaa millekin sivulle,

ja mitkä tapahtumat haluan jatkossa muistaa kirjan kautta.

Suunnittelu oli melko aikaavievää, koska joka sivu piti piirtää ja

suunnitella oikeankokoiseksi.

Aloitin tukipahvien ja kankaiden sekä liimakankaiden leikkaamisen

ja kuvien tulostamisen ja silittämisen sivuihin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa konekirjontaa ja käsinkirjontakin

muistui taas mieleen.
Sitten alkoi sivujen viimeistely ja koristelu.

Ompelin saumurilla sivut kiinni toisiinsa ja saumurijäljen päälle

kiinnitin helmiä, se oli ehkä työläin vaihe koko kirjassa.

Painoin hevosenkenkiä etusivuun, kiinnitin helmiä hevosenkenkiin

ja siistin kirjaa.

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, kirja on kiva muisto

tärkeimmistä hetkistä hoitohevosteni kanssa. Kirjan suunnitelma kyllä muuttui

matkan varrella paljonkin, mutta se on pelkästään positiivinen asia.












Nähtyäni kuvi ysien vanhoista päättötöistä, muistojenkirja alkoi kiinnostaa minua. En halunnut kuitenkaan valkoista kirjaa, joten tein mustan. Aiheena oli kaverini. Suunnittelin työtä aika kauan. Päädyin tekemään kirjaan valitsemilleni ystäville jokaiselle oman sivun. Jokaisen ystävän sivulla on jokin heistä muistuttava juttu. Esim. Jemina on tällä hetkellä vaihto-oppilaana Amerikassa, joten hänen sivuaan koristaa Amerikan lippu.

Työni alkoi kuvien silittämisellä valkoiselle kankaalle. Kotona tein paljon kirjontaa, koska jokaisen ystävän nimi on kirjottu. Kirjan kanteen tein kruunun yhdistäen kone- ja helmikirjontaa. Lisäksi painoin kanteen tekstin V.I.P. Yhdistin kirjan sivut toisiinsa tekemällä ihan normaalia etupistoa. Lisäsin pistojen väleihin pitkulaisia helmiä.

Mielestäni työ onnistui hyvin ja pidän sen ainutlaatuisuudesta. Kirja kertoo hyvin ystävistäni. Luulen että tulen vuosien päästä löytämään kirjan ja muistamaan ystävieni kannsa vietetyt yhteiset mukavat hetket.

Venla





Ysiluokan päättötyönä tein vieraskirjan. Ajatus lähti siitä kun koulussa näytettiin ysiluokan alussa kuvia eri töistä, ja siellä joukossa oli comenius- projektia varten tehty vieraskirja. Tiesin heti, että haluan tehdä myös vieraskirjan.

Työni sisältää helmikirjontaa, varsipistolla tehdyn tekstin vieraskirja sekä olen leimannut siihen pari kuviota. Suurin osa ajasta meni siihen kun helmikirjonnalla kehystin painamani lehdet. Lehdet yhdistin oksaksi(kirjan taka- ja etukannessa on yksi oksa). Kirjani väriteemana on eri ruskeat ja joukkoon tuli myös hiukan violettia pikku virheen ansiosta. Vieraskirjaa oli kiva tehdä ja suosittelen sitä kaikille.

Jenna